Joulu lähestyy

Nii-i.  Joulu tullee kovvaa vauhtii.  Tuntuu et joulustressi iskee taas pääl.  Vaik ny pitäis ol aikaa valmistel sitä jouluu iha rauhas, ko kerra o eläkkeel.  Ny iha oikeesti eläkkeel marraskuu alust lähtei.  Ens oli seittemä kuukaut kaikellaisii lommii; palvelusvuasi sun muit.  Silt ajalt sai viäl oikei palkkaaki, ny saa vaa eläket.

Ens viikol o itsenäisyyspäiväki ja sillo pitäs men Helsinkii A:n yksvuatis syntymäpäivil.  Napolist tullee nonna ja nonno kans.  Mee pitäs ol samas hotellis yät ko neki.  Sit mee tiätysti pitäs vähä kuljettaa niit kattelemas nähtävyyksii.  Evvaa keksi, et mikä olis semmost nähtävää talvel Helsinkis, mikä heit vois kiinnostaa.  Ajatteli vähä, et tiätysti vois viär johonki myyjäistapahtummaa.  Valkoses saliski oli siihe aikaa jottai ja sit viäl jossai muualki.  Ne o Helsinkis kokonaise viiko, mut me ollaa vaa kaks yät.  Saavat sit keskittyy A:han heki.


Täs konnees, muute, o ny paremmat näppäimet, ko  täyty laittaa koko näppäimistö uusiks, ko viimeks ko A ja L oli tääl, A piänil sormillas pääsi nyppimää Ö:n ja R:n irti.  Niit ei voinu korjat muute, ko uusimal koko hoito.  Aikasemmat näppäimet oli semmoset, et jokast kirjaint täyty oikei painaa, muute ei tapahtunu mittää.
Ja sit tekstist puuttu kirjaimii siält täält.

Joululahjatki o viäl ostamati, ko ei tiä, mitä ostas.  Ei mittää kallist ja turhaa, ko jottai tarpeellist ja mialuisaa.  Mitä se sit vaa olis.  Senko joku sanos.  Marraskuus olis ollu hyvä ostaa lahjoi, ko Prismastki olis saanu tuplapoonukset ja sit olis ollu ajois ostettuki, eikä jäis viime tinkaa.  Laatikoit varmaa vois kyl tehd pakkaseeki, ni ei joulu al olis sit nii kauheesti kaikkii.

Pipparkakkoi  keskiviikkon.  O toimi taas paistajan.  Se käy sillai hyvi, et mun ei tartte leipomise keske hualehtii, et joko ne o kypsii, vai joko ne pallaa.  Enne ko hoiteli koko homma yksinäni, ni ain palo muutama pellilline.  Eile leivoi viäl jottaa vanilja-mantelipikkuleipii.  Ne oli semmosii pursotettavii.  Mää pisti pursottime pesukonneesee, ja ko tyhjensi konet, se suutin  oli siin viäl, mut sitko mää rupesi kokkoomaa sitä pursotint
ellöytänykkää suutint mistää.  Mää e ymmär, mihi se joutu.  Roskistaki mää kaiveli, et olisinko heittåny se sin, mu ei vaa löytyny.

Ehtoosti oli sit viäl entise tyäkaveri tykön kynttiläkutsuil.  Ne o vaarallissii, ko kaikki tuatteet o nbii hirvee kalliit ja ei oikei kehtaa ol ostamati.  Määki tilasi sit semmose enkeli näköse tuikkupidikkee ja 12 cm korkee led-kynttilä.  Ajatteli, et sitä voi polttaa vaik A:ki o paikal.  Ei tartte pelläät, et steariini roiskuu tai syttyy tulipalo.  Mu laskuni oli 52,80.  Aika hyvä hinta.  Ne pitäs tiätysti tul viäl enne jouluu.

Ny mul o siivoomine menos, mut ajatteli pittää piäne tauvo, enneko ruppee kluutaamaa lattioit.  Se jälkee ko jäi töist pois ole kluutannu lattiat varmaa ytht mont kertaa, ko muullosi, ko ollaa täs asuttu.  Enne ei tullu kluutattuu ko pari kertaa vuares.

Sunnuntain olis O:n syntymäpäivä ja munuaistautiste joulujuhlat.  Mennää sin syämää ja kattomaa, millai homma hoituu ilma Seijaa.  Myyjäisii ne ei pid tänä vuan.  Seija varmaa oli siinäki hommas moottori ja arpajaisvoittoje kerrääjä ja orkanisaattori muutenki.

Jaa, ny täytyy ruvet kluutaamaa....

Napolis ollaan oltu

Nii, saavuttii Napolii viime keskiviikkon 26.9. Koko päivä meni matkustamiseen. Kottoo lähdettii enne kahdeksaa ja peril oltii vähä enne pualt yöt.  L ja D ja A piti lähtee kans, mut A oliki kippee. Mää oli ensi sitä miält et ei mekää sit lähdet, mut D sai puhuttu mu ympäri. D:n vanhemmat ja veli oli meit vastas kentäl. Ja sit ne vei mee Antonellon asunnolle, mis mee piti assuu koko aika. No ei siit sit mittää  tullu, ko D:n isä miälest se oli nii vaarallist seutuu, huumeit ja varkait. Ne haluski mee muuttava heil ja nii sit tapahtu.
Vähä erikoist se o asuu muitten nurkis, ko ne o itteki paikal.  Antonellon asunnol olis ollu oma rauha.  Tää isäntäväki o turha ystävälliset meikäläise makkuu.

Torstain ajeltii Meeri ja Salvatore kans ympäri napolii ja kateltii näkymii.  Mentii syämää johonkin pitseriaa.  Syätii Margheritat, paitti O otti jonku muu.  Hyvvää oli, ko oli nälkä.
Liikenne siäl o iha hurjaa.  Mutkaset tiät ja paljo autoi ja skoottereit. Ja kaikki ajjaa kauheet vauhtii. Rohkeesti ne lykkää ittes toiste ettee. Skootterit  pujottellee autoje joukos.  Se o ihme et Salvatore autos ei nävy viel ainakaa yhtään klommoo. Mones muus autos niit oli kyljis ja nokas ja peräs.

Näkymä Napolin lahdelle, Vesuvius tustalla.

Perjntain lähdettii sit hee kanssas Sorretoo. Se oli kyl kans iha näkemise arvone paikka. Seurattii jottai panoraamatiet.  Kyl näköalat oliki aika mahtavat.  Vesuvius kyl hallittee maisemaa tääl aika hyvi. Nii Sorrentos käveltii hiuka, mut ko oli nii kauhee kuuma ni sit taas jatkettiin autol.  Mentii kattomaa semmost hotellii, ko oli vissii varsinaise kaupunki ulko- ja yläpualel.  Villa Angelica vai mikä se oli. Hiano paikka kommeet näkymät merel.  Syämää mentii Villa Nellaa. Se oli semmosel töyrääl viini- ja sitruunatarha takan.  Auto sai parkkeerat sin puitte al vähä varjoo.  Siäl oli jopa vähä tuult eikä sit nii kamala kuuma.  Se oli siit kummalline paikka, et söi kui vähä vaa ni hinta oli 30 euroo.  Meki syötii kaikki alkuruuvat  ja pääruuvat ja jälkiruuvat. Ja kaffeet viä pääl.  Hyvvää oli kaikki.  Sorrentos nähtii jossai kaupunkitalo sisäpihal vihkimistappaus.  Siäl morsei ja sulhane istu tualeil ja joku miäs ja naine sii hääräs niitte edes.  Kai ne oli jottai virkamiähii. Nii Sorrentos käveltii hiuka, mut ko oli nii kauhee kuuma ni sit taas jatkettiin autol.

Ravintola Villa Nellan puutarhaa.

 No, ollaa me kahdestammeki liikuttu.  Lavvantain oltii Capril.  Käytiin kattomas se sinine luola.  Oli se aika erikoine nähtävyys.  Laula suuauakko oli kauhee matala, et mee täyty maat soutuvennee pohjal ja soutaja veti vennee kettinkist suuläve läpi.  Siäl oli tietysti kauheesti turistei.  Nii se jäi sanomati, et sin luala edustal mentii vähä isommal moottoripaatil.  Olisko meit ollu parikymment siin.  Siin sit odoteltii ko mee vennee vuaro tuli ja soutajat piänil venneilläs tuli se isomma viäree ja sit täyty konkkii sin piänee venneesee, jonka parras oli ainaki pual metrii alempan sitä isompaa ja kumpiki keikku koko aja.  Siäl lualas sisäl oli aika kuuma.  Kyl siäl sit se valo kajasti vete alt.  En sit tiä, olik se iha oikeet aurinko valloo, ko tuli jonku vetealase lualasuuauko kaut,  vai olik sitä vähä avitettu jonku lamppuje kans.  Ne soutajat kyl sit vähä jottai selitti siit lualast.  Mut sit ohjelmaa kuulu, et ne laulo pari italialaist lauluu: Palaja Sorrentoo ja Santa Lucia.  Aika hianolt se kuulosti siäl lualas.  Ei siäl kauvaa oltu, ko sit taas mentii makkaaamaa vennee pohjal ja mentii ulos lualast.
Pääsymaksu lualaa ja maksu soutajal oli 12,50 henkelt. Isomma vennee maksu oli 13 euroo. Koko
Homma makso 25,50.
Capri oli kyl hirvee kallis paikka.  Pitsatki oli Suame hintaluakkaa, ko Napoli pualel ne oli vaa 5 - 8 euroo.
Sit syätii ja juatii siäl semost mehujäähilet.  Seuraavan päiivän mu kurkkuni oliki sit kippee.
Capril, ko oli jallaat jo iha paistikkaat meinattii isuu johonki piazza portail, mut ans ol ko hetke pääst tuli ukko sanomaa, et ei siin saa istuu.  En tiä mmitä se oikei selitti, mut kyl se kaverit istu portail, mut turistit ei saanu istuu.

Caprin Sininen Luola - Grotta Azurro

Sunnuntain lähdettii O:n kans taas metroilemmaa keskustaa.  Esti mentii Dante asemal ja siäl vaihdettii Universitaa menevää tranee.  Sit käveltii pitki Via Toledoo ja hajettii kirjakauppaa, ko L pyysi viämää A:lle italialaisii lastekirjoi. Se piti ol iha helposti löydettävis isääntäväje mukkaa, mut helpommi sanottu, ko tehty.  Kyl me se sit lopult löydettii. Kirjojaki löyty. adriano anto meil kyl tosi hyvät ohjeet likkuu metrol.
 Tääl o kummalline tapa, jos halluis, istuu jossai ja syöd tai juad ostamiis särpimii, ei se sillai vaa luanaakkaa.
Siit pitäis maksaa erikses.  Meki ostettii jäätelöö ja istuttii siihe pöydä viäree, mut hetke pääst jäätelömyyjä tuli sanomaa, et menkää pois, ei siin saa istuu. Kuljettii pitki ja poiki.  Siäl espanjalaiskortteleis oli kappeit katui ja likastki ja pyykit kuivu kadu pääl korkeel.

Näkymä Via Toledolta sivukadulle.

Maanantain. Salvatore vei mee Capo di Monten museoo, joka oli ollu joskus kuninkaa linna.  Siäl oli kauheesti kaikelaisii taului.  Enämpin semmossii uskonnollisaiheisii ihmiste kuvvii.  Minnuu ei kuheesti kiinnostanu. Kahde aikaa mee hajettii siält poijjes.  Mentii heil kottii syämää pastaa.  Se oliki iha hyvvää.


Maalaus Capo di Monten mueossa.

Tiistain oltii hee kansssas Herculaneuimis (Erkolanes). Se o semmone samatapane paikka ko Pompeijiki.
Piänempi vaa aikalail.  Vaik tiistain oli vähä "viileempää", ni siäl oli taas kuuma, ko se paikka oli semmoses ninko kattilas.  ei sin pohjal tuuli passannu.  Salvatore oli innoissas, ko se selitti meil niit essii kaivettui rakennuksii ja muit.


Katunäkymä Herculaneumissa

Keskiviikkon me taas oltii kahdestamme liikkeel.  he olis kyl halunnu, et me oltas menty kahdks takasi syämää hee kanssas, mt me sanotti, et kyl me syädää kaupunkil.  Taas käveltii jalkamme iha puhki.
Taas syätii pitsaa.  Mun miälest oli koko reissu parhaat pitsat. E muist niitte nimmii.

Hedelämyymälöitä

Jotain kummallisia otuksia kalakaupassa

O se jollailail iha erilaine kaupunki, ko mikkää muu, misä  ollaa oltu.  Korkeit taloi, ei ny mittää pilvepiirtäjii, tai oli niitki siäl uudeemmas osas. Joka talo katutasos oli piänii kauppoi.  Oli siäl kauppaa iha kadullaki.  Satuttii löytäämää semmone katu, misä myytii kaloist lähtie hajuvessii - kadul.  Eli iha kaikkii, mitä vaa voi.
Se oli melkei, ko joku kauppahalli, mut vaa taivaa al.

Pääkadu varrel oli mustii miähii kauppoines.  Niitte kaupat oli paffilaaatiko pääll laitettu levy, joho oli kiinnitetty  myytävät tavarat.  Ko ne näki poliisiauto siniset vilkut, ne kokos kauppas vähä äkkii ja meni pari metrii sivukadul.  Ko poliisit oli menny, ne toi kauppas taas takasi siihe kadu vartee.  Kyl siäl poliiseit liikku kävellenki aika lail ja kyl ne mustat niitäki kartto.  Mut kyl täytyy sannoo, et kyl  poliisit sitä hommaa katto sormies ravost.  Totkai ne sen tiäsi, et  taas ne mustat tuli takasi  kauppojes kans.
Mää osti kaks aitoo Pradan piraattilaukkuu.  Toine makso 20 ja toine 15 euroo.  5 euroo sain tinkattuu kummastaki.  Ajatteli antaa toise kissahoitaja paremmal pualiskol.
Kukkaset oli siäl kans halpoi.  Siit lähelt asuntoo kadukulmast ostettu kerperakimppu, josa oli valkosii krysantiimei ja jottai muitaki valkosii kukkasii ja hörhelöö ja tiä mitä koristeit, makso kympi.  Iso kimppu.
Tääl ei semmost olis al neljäkympi saanu.

Torstain sit lähdettii yhdeksä aikaa kentäl.  Salvatore ja Meeri toi tiätysti. Ne saatto mee iha turvatarkastuksel asti.  Munchenis oli konnee vaihto.  Kuude jälist oltii Helsinkis.  Kyl tuntu hyvält ol Suame kamaral 14 astees.  Napolis oli parhaimmillaa 35 astet.  Se oli kuulemma epätavallise lämmint tähä aikaa vuadest siälläki.  Kyl mää ajatteli, et jos A olis ollu terve ja häne perhees olis ollu siäl kans, ni kyl se aika tuskallist olis sil piänel ollu.  Vaik ikkunat oli auki yälläki, ni ei siält paljo viilennyst tullu.  Kumma, et vaik ne teki siihe asuntoos iso remonti enne ko ne muutti sin touko-kesäkuus, ni ei laitettu ilmastointii.  Semmone vipperätuuleti vaa hyrräs jääkaapi pääl.  Sitä kyl sanottii kuuleriks.

Napoli ilmasta käsin

Norjan reissu

Oltii Norjas.  lähdettii viime viikol keskiviikkoehtoosti Turust laival ja ajettii seuraavan päivän Karlstadiin ja oltii siäl yät ja sit aamul jatkettii matkaa. Ruatsin moottoritiät ja tavalliset maantiät o kyl aikamoisii rännei, kaiteet o molemmil pualil kaistaa ja siin sit koitat ajjaa kiäli keskel suut.  ei ollu kauheesti mahdollit hiljennel vauhtii, ko heti oli jono takan.  Pitkät matkat oli niit ykskaistasii rännei, ettei ollu mittää mahdollisuksii  kellää ohitel.  Ruattalaisil oli varmaa pinna kirreel, heti ko tuli ohituskaista, ne ampasi ohitte.
Norjan pualel oli sit niit tunneleit ja tiet muuttu mutkaassiks ja mäkisiks.  Siäl oliki paljo 70 rajotuksii.
Kaikist hurjimmalt tuntu, ko mentii Oslov vuanon alitte.  Se o 7 kilometrii pitkä tunneli.  Ensi mentii aikamoine matka alaspäi ja sit taas lähdettii ylös.  Ko tiäsi et siäl oli vesi yläpual, tuli vähä semmone melkei peolottava olo, et mitä jos se katto antaaki periks ja vesi tullee sin tunnelii.  Oli siin matkan varrel muitaki tunneleit, mut ne meni vaa kallion läpi.
Perjaantaiehtoopäiväl oltii sit Blakstadis.  H oli viäl töis, ko päästii peril, mut ei meil mittää hättää ollu ko oli hiano ilma ja vähä siin jalvoteltii ja kateltii ympäristöö.
Lauvantain mentii Osloo ja käytii siäl ensi Stortinketis.  Siäl oli englnannikiäline opastuskiarros.  Sisäl mennes jouduttii laittamaa laukut ja metalliesineet samanlaisee läpivalasulaitts, ko lentokentilläki o ja itteki jouduttii menemää metallipaljastime läpi.  Laukut täyty jättää sin porstoosee kaappeihi, jotka se opas lukitti.
täytyy sannoo, et se oli kyl aika miälenkiintone paikka.  Se mikä jäi erikoiseti miäleeni oli, et edustajat istuu siäl alueittai, ei pualueittai, niinko Suames ja mones muuski maas. Kyl se opas sano, et misä muussaki maas o samallaine systeemi, mut emmää sitä ennää muist, mikä se oli.
Sit mentii sin satamaa kaupunkitalon taaks, ko siäl oli Norjan ilmavoimie 100-vuatisjuhlan kunniaks näytteil sotakalui ja oli siäl lentonäytöksiiki.  Kamalaa metelii se suihkuhävittäjä piti, ko se siin lenteli ettiis takas ja teki silmukoit ja pyäri ja kiäri ja lensi uaaaa ylöski päi.
Jallaat oliki sit jo iha paistikkaat ja hajettii kaffepaikka ja istuttii ulkon terassil ja syäii vohvelii ja juatii kaffet ja teet. Aurinko lämmitti viäl iha mukavasti.
Sit mentii raitiovaunul jonku matkaa ja hypättii pois kyytist ja lähdettii kävelemmää takasippäi.  Mun oli melkei uudet kenkäni menny rikki sivust ja mää pelkäsi, et koko jalka luiskahtaa ulos.  Kummallist ko mikkää ei ennää kest mittää. Nekää kenkät ei ollu varmaa ko kymmene vuat vanhat.  Poikettii kenkäkauppaa, misä oli viäl alennusmyynti päällänsä.  Mää osti siält ittelleni 99 kruunun kummitossut.
Sunnuntain lähdetti sit ajelemmaa Drammenii.  Siäl o semmone piraalitunneli, joka mennee mäe sisäl mäe pääl.  Siäl oli paljo väkkee liikkeel.  Tiätysti, ko oli hiano ilma.  Aika komiat näköalat siät oli in alas laaksoo ja kaupunkii.  Pikkuhiljaa sit köröteltii tunnelii pitki alas.  Auto täyty jättää maksullisel paikal, ko maksuttommii ei ollu. Mentii intialaiseee ravintolaa syämää.  Ruaka oli hyvvää.  Mää oti jottai lammassoosii.  Sen kans tuli riisii, mut se oli rillaist, ko kiinalaises ravintolas tarjottaava riisi.  Se oli semmost pitkäjyväst ja irtonaist.  O:n ruaka oli nii tulist, et päänahkas vaa helmeili hikipisarat.  Hän itte halus tulist ruakaa.
H:n ruoka taisi kans ol lammast vai olisko e ollu kumminki kannaa.  En muist.  Hyvi se flikka jo puhhuu norjaa ja pärjää sil,.
Maanantaiaamusti H lähti töihi ja me jäätii viäl nukkumaa,  mut herättii kyl jo kahdeksa aikaa ja ruvettii valmistautumaa kottiilähtöö.  Taas mentii Oslov vuanon alitte ja maksettii 60 kruunuu tiätullii.  Ajettii Halstahammarii asti ja yävyttii siäl.  Tiistain sit poikettii nt Sigtunas.  Se o Ruatti vanhin kaupunki.  Siäl oli jäljel semmone vanha pääkatu  ja seev varrel piänii matalii puutaloi.  Varmaa olis ylettyny koskee räystäit.
Siäl oli kaikki nii siistii ja nätiks laitettuu.  Tai Ruattis on muutenki kaikki talot hyväs maalis ja pihat laitettu näteiks.  Sit poikettii viäl Skultunas.  Siäl o ollu messinkitehdas.  Nyt siäl oli kaikellaisii tehtaamyymälöit.
Messinkikrääsä oli kamala kallist, enkä malttanu ostaa mittää.  Kissan hoitajil ostin Orrefosi klasikooli.  Se oli aika klookun näköne, ko se oli semmone ninko pallone ulkopualelt. Sen nimiki oli Hallon.  Kai se vähä vadelmaa muistutti tai jottai rypäleterttuu.  Siält ko lähdettii alko sattaa.  Ajettii jonkum matkaa ja pysättii huilaamaa johonki mäkkäri parkkipaikal.  Meil oli hyvi aikaa siihe ko laiva lähti ja hyvä oli, et oli.  Vähä ajettii vilssoosee Tukholmas, vaik navikaattori hyvi neuvoki, mut kiärrettii siäl sit pari kunniakiarrost.  Ja satamaski harhailtii, ko ei meinattu löytää paikkaa, mis henkilöautot tsekataa.
Se tsekkaamine oli kyl helppo juttu mennen tullen.  Ko neti kaut oli puukattu liput, ni siäl oli jo annettu autor rekisterinumero ja mee ei tarvinnu esittää mittää dokumenttei, ko siäl luukul jo kysyttii, et oletteks te sen nimisii ja sit annettii maihinnouukortit.
Meil oli Silja Galaxy takasi tulles,  oltii kahdeksannes kerrokses ikkunallises hytis  mennes oli Silja Europa ja kymmenes kerros.  ne ikkunalliset hytit ei ol nii ahdistavvii ko ikkunattomat.  Vaik ei niist ikkunoist mittää hyätyy olis jos laiva ruppeiski uppoomaa.  Se o vaa vissii semmone psykolokine vaikutus, ko o ikkuna.
Nukkuu ei saanu yäl, ko ruottalaine nuariso möykkäs käytävil. Emmää ymmär kui yäl täytyy pittää semmost metelii, huutaa suaraa huutoo.  Sit vast ne hiljeni, ko laiva oli tulos Turkuu ja hyttisiivooja jo kävi tuamas meenki hyttii puhtaat petivaatteet seuraavii varte.
Aika poikki oltii, ko päästii kottii.  Muute matka meni mukavasti, mut kyl reissus tiätysti ain rähjääntyy.

Vähältä piti -tapaus

Huh huh!  Vieläki o iha veltto olo ja tekkee valla pahhaa.  Meinasi ajjaa yhtee auto kans.
Lähdin yhtäkkii kauppaa pyäräl hakemaa munnii ja markariinii, ko o sadeilma ja ajatteli leipoo pullaa sen kunniaks.  Kaikki meni hyvi siihe aasti, ko tulin kottii päi ja meinasin ylittää tiä. yks auto meni ja oikei kattoin, ettei muit ol tulos ja jatkoin matkaa, ko huamasin, et auto tuliki - vasemmalt. Se oli vaa jollai lail jääny sen puskav varjoo.  Sev verra kerkesin, et koitin jarruttaa ja kääntää pyärää oikeel.  kävi jo miäles, et ny kolahtaa, mut ei onneks.  Autoki kyl jarrutteli, ko oli päässy ohi. Aika lail sitä yhdes nanosekunnis kerkee miättimää.  Seki kävi miäles, et millai ny mahtaa Norjar  reissu käyr.  Onneks ei kolahtanu, mut pelläästyin kyl nii paljo, etten ol hetkee pelläästyny.

Eile oli A-L:n 93-vuatispäivät.  Porukkaa oli 13 henkee kaikkiastas.  Pirkoj ja Heiki oli pitäny men laittamaa kaffeepöytää, mut ko he oli menny siäl oli ollu pöyräl puhdas liina ja  kupitki laitettun.  Ihmine o kaksinkerroi ja rollaattoriv varas liikkuu ja huanosti sitteki ja tualilt ei meinaa pääst nousemaa millää.  hänel käy "suihkuttaja" vissii kerra viikos ja ruaka tuadaa kolme kerttaa viikos.  Hä haluais pääst tehostettuu palveluhoitoo asumaa, mut sin ei pääs millää muute ko sairaala kaut.  Mää e sit oikee tiäd, mitä hä iha oikeesti haluais.  Hä sannoo, ettei pärjää ennää yksi koton. Aamul ylösnousemine sänkyst ottaa aikaa ja pukemine o hankalaa. ( Kumminki pystyy kattamaa pöyrä.) Kaupunkilt sanottii, et yrittä siihe, et hän tykönäs kävis joku hoitaja vaik usseemma kerra päiväs.  Jos hoitaja käy kolme kertaa päiväs, eikä sittenkää pärjää koton, sit vois ol mahdollisuuksii pääst palvelukottii.  Sitko siin o viäl semmonenki, et ei hä halluu, et häne huushollissas käy viarait ihmisii ja varsinkaa, et jos ne tullee omal avvaimel.  Jos niil ei ol avvaint ni sit häne täytyy joka kerra konkat avvaamaa ovvee niil. Ja sit hä halluis, et ne tulis ain sammaa aikaa, eikä olis kiiru.
Se o kyl iha mahdoto yhtälö, semmone ei ol mahdollist nykyää. Jos kaupunkilt tullee joku hoitaja se tullee jonku aja sisäl, esimerkiks 9 ja 10 välis ja se kerkee olemaa vaa joku kymmene viistoist minuuttii.
Mut se o selvä, et palvelukottii hänel ei ol maahdollisuuksii pääst, ko sas-ryhmä kattoo, et hä o viäl nii hyväkuntone. Mää e tiäd, mitä hä ajattelee, et siäl palvelukodis olis.  Millai häne olos siäl olis parrei, ko koton.  Toisaalt, ko jos joku viaraampi kyssyy häne vointiis, ei hä san koko tottuut, ko kaunistellee.  Meil tutuil hä sit valittaa.

Piti ja piti...

Nii just.  Piti lähtee tännää aamusti Helsinkii tyttärepoikaa kattomaa.  Ei sit lähdettykää, ko huamasi aamul, et isoisä kyljes oli pienen piänt punast rakkulaa.  Vyäruusu, oli mu välitö diaknoosini.  Sitä kylkee oli särkeny jo muutama päivä, mut tänäpaamusti vast oli noit rakkuloit ja punotust.  Oli sitä vähä mahanki pualel, mut ei nii paljoo.
O tutki netist ja totes mu diaknoosini oikeeks.  Soitti sit terveyskeskuksee ja sai aja kahde tunni päähä.  Aika hyvi toimittu terveyskeskukselt. Sai jottai viruslääket ja 800 mg puranaa.

Mää soiti tyttärel, et tuli mutkii matkaa, et mää voisi kyl lähtee, mut siält tuli ehdoto kialto. Vaikkei se tarttuiskaa mu kauttani,  e saanu luppaa men.  Ollaa sit koton ja möllötettää.  Olis must jottai appuu siäl ollu.
Syädää sit itte lihasoosit, ko tein valmiiks ja ajatteli ottaa mukkaa ja oikei täkäläist siikli-perunaa.

Kummallist se särky, ko O sano jo parin päivän, et hänel o varmaa  niit virtsakiivvii, ko särkee samallai, ko sillo joku vuasi takasi.  Netis oliki, et vyäruususärky o samallaist. Netis sanottii sitäki, et se on yleisint 60 - 70 vuatiail. Joillai se särky jää pysyväks hermosärvyks.  Toivottavasti ei kumminkaa O:lla.

Tää päivä o ollu ny sit vähä ykstoikkone,  ennol oikei mittää tekemist keksiny ittelleni, ko meni suunnitelmat sekasi.  Tekemist olis kyl, ko viittis tehd tai oikeestaa täs tapaukses, kovvaa ossais ryhtyy johonki.  Huamen kumminki o siivouspäivä, et sillo o kyl tekemist omiks tarpeiks.
Miksemmää ol semmone aktiivine ja puuhakas, ko monet eläkeläiset o.  Niil o ain nii kiiru, ettei kerkee oikei mittää.  Täs ko tullee syksy ja talvi tarttis saad ittestäs irti, et ruppeis liikkumaa ja tekmää jottai ruumii kunno vuaks.  Mitä se mahtas ol?  Jossei muut, ni edes kävelyy.

Marjatouhui

Tää viikko o menny kauhee noppeesti tähä asti, ko o ollu tota marjatouhuu.  Sunnuntain olin S-meres noukkimas mustii marjoi, valkosii viinimarjoi ja karviaisii.

E ol enne tehny valkosist viinimarjoist mehhuu, mut ny tuli seki kokeiltuu.  Neljä pullollist tuli.  se oli vähä ninko omenamehu färist, vai olisko ollu raparperimehu färist,  vaaleet kumminki.  Mustist ja omist mustit tuli 9 pulloo.  Karviaiset laitoi tehosekottimmee ja  mylly pyärimää.   Siit tuli ihanko kiivisoset, sama färist, mut siämenet oli vähä isompii. Aikalail oli hapant, vaikkei ne marjat ittesäs nii happamilt maistukkaa.

Sit ole ollu mustikkamettäs.  Mää ole kamala hidas  noukkimaa, enkä ossaa käyttää poimurii mustikoitte noukkimises.  Tiistain meni kolme tuntii, ko nouki kahde litra kannu täytee.  Hyttysmyrkkyyki olin laittanu, mut ei se auttanu koko aikaa, eikä ainakaa kärpäset sitä kammonnu. Hiki tuli ja selkä oli iha poikki. Käsin ko noukkii, ei tul iha kauheesti roskui ja perkaamine o noppeempaa.  Eile sit oti poimurinki, ko meni mettää. Tuntu, et siit oli kyl enemmä haittaa ko hyätyy.  Kahdes tunnis sai vajjaa kaks litraa roskusii marjoi.  Tännää  ko perkasi niit, ni ajatteli et jos viäl mene mustikkaa, ni en kyl ot poimurii mukkaa.  Joukos oli nii paljo ryppysii ja kuiviiki marjoi, joit e olis käsin noukkinu -  lehdist ja neulasist ja oksapalasist puhumattakaa.

Kivekolloo putos jalka kahtee kertaa, ko oli nii hyvi sammalt pääl, ettei näkyny.  Nahka vähä kraappeentu kintust.  Aika lail se kimmoili viäl tännää aamulki.  Sit iski käteni keltiäispessää, ko meinasi kaatuu.  Se vast kimmoiliki.  Siit mää sai tarpeekseni ja lähdi mökil.  Siäl oli sauna lämmi, kyl tekiki hyvvää pääst pesemää hikist nahkaas.  Selkä oli taas iha poikki, se ei kest semmost vääräs olemist.  Kasisatase purana heiti naamaani ja kyl se vähä autto,  ei ollu tänäp aamul nii jäykkä ja kippee.

Kanttarelleiki löyty vähä.  Mää luule, et kyläläiset tai naapurimökkiläine o käyny kokkoomas mettätiält ja veteraanimöki pihastki, ko viime viikol oli piänii alkui, nii piänii, ettei viititty niit sillo ottaa.  Ny ei ollu piänii eikä isoi.

Täst päiväst oli luvattu vissii viiko lämpimint,  23 astet ja vähä sadetki.  No,  hiuka tos tihkuttiki ja lämpö laski heti kahteekymmenee. 

Leivoi pullaa tännää. Olen täs joka sadepäivä leiponu pakastimmeeki.  Siält o sit mukava ottaa ehtoopäiväkaffee kans kastamist.  Ny mul o uunis Ellen Svinhuvudi kaakkupohja.  Se o vähä samallaine ko norjalainen Success cake, tai aikalaillaki.  Enste vatkataa munavalkuaisii pölysokeri kans ja sit siihe sevotettaa mantelijauhet. Ohjees sanottii, et taikina levitettää kahdel pellil ja laitetaa uunii yhtaikaa ja pellie paikkoi vaihdellaa kypsymise aikan muutama kerra.  Mää e saanu tulemaa ko yhde pellillise.  Ei haittaa, mu kaakustani tullee sit vähä ohkasempi.  Vällii ja pääl pitäs laittaa jonkullaine kräämi.  mää luule, et mää laita kräämii vaa vällii ja pääl semmose keltuais-kerma-sokeri kuarruttee, success kaaku ohjees o.  Varmaa tullee syätyy silti.  Se o ollu uunis nyte tunni ja viäl pitäis ol ainaki pual tuntii tai toine tunti.  

Huamen olis käly uurnallasku.  Kävi hautausmaal kattomas, et onk ne kukkaset jo iha ränstyneit.  Ei ne nii hyvvii ollu ennää, mut ei iha kamala huanojakkaa.  Kuappaa ei ollu viäl kaivettu, ei kai semmost uurnaa varte tehtävää kuappaa kauvaa teekkää, kai seurakunta kerkee se huameaamulki tekemää.

Ja sit onki taas viikoloppu.  Poris olis Pori Folk -tapahtuma. Jos o nätti ilma vois men vaik Korsmanni talol kuuntelee folkkii.  Ans kattoo, mimmone keli o.

Kälyn hautajaiset

Jos lauantain oli ilojuhlaa, ni eile oli surujuhlaa.  Käly, joka oli minnuu pual vuat nuarempi kuali yhtäkkii.  Verisuani oli revenny pääs.  Viäläki se tuntuu iha uskomattomalt. hän oli nii aktiivine ja kiiruine ihmine ja viäl tyäelämäs mukan.  Enne Juhannust, ko puhui häne kanssas puhelimes, hän sano, ett meinaa ol töis viäl kolme vuat, siihe asti ko täyttää kuuskymmentviis.
 Joku häne tyäkavereistas oli kirjottanu muistokirjotukse. Se luettii muistotilaisuudes ja vissii julkastaa sunnuntai lehdeski.  En ollu oikee käsittänykkää kui paljo hänel oli kaikkii  tehtävii leipätyä lisäks.  Oli tiätysti se maksa- ja munuaisyhdistys, joka oli häne varmaa tärkei hommas tyä jälkee.  Hän oli kehittäny niitte kirjapido sil mallil, et sitä kopioitii ja käytettii koko Suames.  Sit hän oli mukan ELY-keskukseski jollai lail ja mone panki hallituksis ja misä kaikis muiski viäl.  Sit hän oli käyny kaikelaisii lisäkoulutuksii ja -kurssei ja kehittäny ammattitaitoos.

Hautajaisii T oli kutsunu 70 henkee, mut kirkos oli runsaasti enämpi ja muistotilaisuudeski oli pitopalvelu mukkaa 80 henkee.  Pöytii ja tualei täyty laittaa lissää tampuurii, ko muual ei mahtunu.  Onneks oli viäl lämmint ja tampuuriski tarkeni.  Kukkasii laskettii arkul tosi paljo.  Adresseitki oli runsaasti.  Sana oli kulkenu, vaik kualemailmotus onki lehdes vast sunnuntain.  Kälyl oli paljo ystävii. Hän oli valoisa ja ulospäi sunntautunu ihmine,  nauravaine ja ilone.  Kaikellaisii vastoikäymisii hänel oli ollu lähinnä niitte tytärte tähde.  Heil oli ollu epäonnee, ko saivat sijotuslapsiks ne kaks.  Vanhempi o kyl nykyää vissii iha kunnolline ja hankkinu ittelles kunnollise ammatinki, mut nuarempi o iha seko,  se ei ollu kirkos eikä muistotilaisuudeskaa.  Ei se ollu sillonkaa ko veli kuali.  Oli se kuulemma jollai lail uhkaillu vanhempaa flikkaa äitis kualema jälkee - en tiä millai, mut aika surkee tapaus se o.
Semmone piäni erikoisuus oli muistotilaisuudes, et häne elämästäs (valokuvist) oli tehty slaidsou.  Pikkuflikast siihe asti ko arkku oli ruumishuaneel.  Taustal soi Katri-Helena `Mun sydämeni tänne jää´.  Se oli se laulu, jonka yks dialyysihoitaja laulo velje muistotilaisuudes.  T sano, et siit oli tullu tärkee laulu kälyl sen jälkee.

T mukuloines o varmaa aikalail hättää kärsimäs, ko ei ol kettää ennää tukemas ja hoitamas kaksosii, ko hä itte o töis.  Eikä viämäs niit millo mihinki ja syättämäs ja juattamas.  Ole antntanu itteni ymmärtää, et T tekkee pääasias yävuaroi.  O siin sit vissii ain jottai päivii tai öit vappaat, mut yävuaro jälkee tarttee nukkuuki. N o muuttanut poikakaveris kans omilles, tuski sekää kauheesti o apun.  Ja sit o viäl sen nuaremma flika flikka, joka on sijotukses jossai perhees ja käly oli ottanu sitä joka toine viikoloppu.  T ei pysty ottamaa, ko sil o omistas täys ja sit tiätysti, ei hänel ol mittää velvollisuuksiikaa ottaa.  Ei he ol mittää piolokist sukkuu keskenää, vaik  samas perhees kasvovakki sen pikkuflika äiti kans.  Se pikkuflikka laski mummus arkul kukkaskimpu ja luki jonku värssynki.  Sääliks käy seki flikka,  äiti ei ol kiinnostunu, mummuu ei ol ennää.
Väkisinki sitteet katkee siihe porukkaa, jota hän on pitäny sukulaisinas tähä asti.

Mää ajatteli, et soittasi T:lle täs jonnai päivän ja kyselisi häne kuulumissiins ja vointiins.  Kai mun sevverra täytys ol kiinnostunu, vaik olenki sanonu, et jos hän jottai appuu tarttee, ni kyl meki koitetaa auttaa, jos vaa voidaa ja osataa.  Varmaa kumminki käly veljet o hänel läheisempii.  Tai mist mää tiädä.  Mää ajattele vaa sitäki, et ettei hän antas kenenkää käyttää ittees hyväks. Varsinkaa se poikaystäväs tai sen porukat.  Must ne oli kaikki yht filunki näkösii.  Ja oletettavasti T o saamas aika iso perinnö.  Se nuarempi flikka sai ainaki jottai ennakkoperintöö jo sillo ko veli kuali, et se sai ostettuu ittelles asunno.  Et ny se ei ainakaa nii paljo ol saamas ko T.  Siit mää halluisi varottaa hänt, et ei antais kenenkää määrät tai ohjail, vaa tekis sillaa ko ittellensä ja mukuloillensa o parast.  Evvaa tiä, voink mää men semmossii sanomaa.