Kaikenlaista 

Sen jälkeen ko viimeks kirjotin o tapahtunu kaikenlaist.

O käyty SuomiAreena-tapahtumis, kuunneltu jatsii ja oltu mustikas.

Perjantain oli viimene päivä SuomiAreenas.  Oltii puuvillapuistos kuuntelemas keskusteluu somesta,

vai oliko se jo torstaina... No, perjantain oltii jazzkadullaki kuuntelemas vuode taitelijaks valittuu nuort naislaulajaa, nimmee en muist, mut kuuma oli, ko aurinko paisto takaa päi niskaa.

Lauantai meni iha harakoil: ei tullu tehtyy yhtikäs mittää.  Syömäs käytii Finlandia Kebabis ja Pick n Pays ruokaostoksil. 

 Snnuntain sentää lähdetii järvetaa.  Keitin siäl kesäkeittoo, joka ei kuulemma maistunu kesäkeitolt, mut syätyy tuli kumminki.  Kävi mustikkaas, vaikke olis millää viittiny lähtee.  Litrav verra sain mustikoit.  Niit oli aika vähä,  marja siäl, toine tääl.  lopus löyty piäni notkopaikka, jos oli hiuka enämpi.

Selkä oli poikki siit kyykkimisest.  

Maanantai oli taas sadepäivä.  Leivoin pullaa pakkassee  ja kaakunki tein, se o nyt jo melkei syöty.

Muute maanantaipäivä meni taas iha harakoil.

Tännää tiistain L-sisko soitti, et Seija o kuollu.  Se järkytti jonkuvverra. Seija oli minnuu puol vuat nuarempi. En olis uskonu, et se seuraavaks täält lähtee.  Enne juhannust ko puhui häne kanssas, hän sano, et o töis viäl kolme vuot ennenko jää eläkkeel.  No ny kävi sit tällää.

Millai se Taru kaikki hommat ossaa hoitaa.  Kai se saa Seija veljelt appuu  -  toivottavasti. Tanjast ei kumminkaa ol mittää appuu.  Ja millaa sit jatkos kaikki,  perukirjotukset ja perinnöjaot sun muut.  Ne ei tietysti ol mun murheit, mut eppäilev vaa et vaikeet tullee olemaa.

Vaikkei me millää taval oltu läheisii, ni kummasti se vaa silti tuntuu järkyttävä.  Onk se sit sitä, et oltii aikalail sama ikäsii, vai mikä siin o?

Huomenaamul lähdetää Helsinkii hakemaa L ja A tän meil.  D vissii sit hakee ne takasi sunnuntain.

Loppuviikoks o luvattu lämpimämpää ilmaa ja aurinkoistaki.  Tähä asti kesä o ollukki aika satteist ja kalseet.

Olis ny aurinkoist ja lämmint.