Vähältä piti -tapaus

Huh huh!  Vieläki o iha veltto olo ja tekkee valla pahhaa.  Meinasi ajjaa yhtee auto kans.
Lähdin yhtäkkii kauppaa pyäräl hakemaa munnii ja markariinii, ko o sadeilma ja ajatteli leipoo pullaa sen kunniaks.  Kaikki meni hyvi siihe aasti, ko tulin kottii päi ja meinasin ylittää tiä. yks auto meni ja oikei kattoin, ettei muit ol tulos ja jatkoin matkaa, ko huamasin, et auto tuliki - vasemmalt. Se oli vaa jollai lail jääny sen puskav varjoo.  Sev verra kerkesin, et koitin jarruttaa ja kääntää pyärää oikeel.  kävi jo miäles, et ny kolahtaa, mut ei onneks.  Autoki kyl jarrutteli, ko oli päässy ohi. Aika lail sitä yhdes nanosekunnis kerkee miättimää.  Seki kävi miäles, et millai ny mahtaa Norjar  reissu käyr.  Onneks ei kolahtanu, mut pelläästyin kyl nii paljo, etten ol hetkee pelläästyny.

Eile oli A-L:n 93-vuatispäivät.  Porukkaa oli 13 henkee kaikkiastas.  Pirkoj ja Heiki oli pitäny men laittamaa kaffeepöytää, mut ko he oli menny siäl oli ollu pöyräl puhdas liina ja  kupitki laitettun.  Ihmine o kaksinkerroi ja rollaattoriv varas liikkuu ja huanosti sitteki ja tualilt ei meinaa pääst nousemaa millää.  hänel käy "suihkuttaja" vissii kerra viikos ja ruaka tuadaa kolme kerttaa viikos.  Hä haluais pääst tehostettuu palveluhoitoo asumaa, mut sin ei pääs millää muute ko sairaala kaut.  Mää e sit oikee tiäd, mitä hä iha oikeesti haluais.  Hä sannoo, ettei pärjää ennää yksi koton. Aamul ylösnousemine sänkyst ottaa aikaa ja pukemine o hankalaa. ( Kumminki pystyy kattamaa pöyrä.) Kaupunkilt sanottii, et yrittä siihe, et hän tykönäs kävis joku hoitaja vaik usseemma kerra päiväs.  Jos hoitaja käy kolme kertaa päiväs, eikä sittenkää pärjää koton, sit vois ol mahdollisuuksii pääst palvelukottii.  Sitko siin o viäl semmonenki, et ei hä halluu, et häne huushollissas käy viarait ihmisii ja varsinkaa, et jos ne tullee omal avvaimel.  Jos niil ei ol avvaint ni sit häne täytyy joka kerra konkat avvaamaa ovvee niil. Ja sit hä halluis, et ne tulis ain sammaa aikaa, eikä olis kiiru.
Se o kyl iha mahdoto yhtälö, semmone ei ol mahdollist nykyää. Jos kaupunkilt tullee joku hoitaja se tullee jonku aja sisäl, esimerkiks 9 ja 10 välis ja se kerkee olemaa vaa joku kymmene viistoist minuuttii.
Mut se o selvä, et palvelukottii hänel ei ol maahdollisuuksii pääst, ko sas-ryhmä kattoo, et hä o viäl nii hyväkuntone. Mää e tiäd, mitä hä ajattelee, et siäl palvelukodis olis.  Millai häne olos siäl olis parrei, ko koton.  Toisaalt, ko jos joku viaraampi kyssyy häne vointiis, ei hä san koko tottuut, ko kaunistellee.  Meil tutuil hä sit valittaa.

Piti ja piti...

Nii just.  Piti lähtee tännää aamusti Helsinkii tyttärepoikaa kattomaa.  Ei sit lähdettykää, ko huamasi aamul, et isoisä kyljes oli pienen piänt punast rakkulaa.  Vyäruusu, oli mu välitö diaknoosini.  Sitä kylkee oli särkeny jo muutama päivä, mut tänäpaamusti vast oli noit rakkuloit ja punotust.  Oli sitä vähä mahanki pualel, mut ei nii paljoo.
O tutki netist ja totes mu diaknoosini oikeeks.  Soitti sit terveyskeskuksee ja sai aja kahde tunni päähä.  Aika hyvi toimittu terveyskeskukselt. Sai jottai viruslääket ja 800 mg puranaa.

Mää soiti tyttärel, et tuli mutkii matkaa, et mää voisi kyl lähtee, mut siält tuli ehdoto kialto. Vaikkei se tarttuiskaa mu kauttani,  e saanu luppaa men.  Ollaa sit koton ja möllötettää.  Olis must jottai appuu siäl ollu.
Syädää sit itte lihasoosit, ko tein valmiiks ja ajatteli ottaa mukkaa ja oikei täkäläist siikli-perunaa.

Kummallist se särky, ko O sano jo parin päivän, et hänel o varmaa  niit virtsakiivvii, ko särkee samallai, ko sillo joku vuasi takasi.  Netis oliki, et vyäruususärky o samallaist. Netis sanottii sitäki, et se on yleisint 60 - 70 vuatiail. Joillai se särky jää pysyväks hermosärvyks.  Toivottavasti ei kumminkaa O:lla.

Tää päivä o ollu ny sit vähä ykstoikkone,  ennol oikei mittää tekemist keksiny ittelleni, ko meni suunnitelmat sekasi.  Tekemist olis kyl, ko viittis tehd tai oikeestaa täs tapaukses, kovvaa ossais ryhtyy johonki.  Huamen kumminki o siivouspäivä, et sillo o kyl tekemist omiks tarpeiks.
Miksemmää ol semmone aktiivine ja puuhakas, ko monet eläkeläiset o.  Niil o ain nii kiiru, ettei kerkee oikei mittää.  Täs ko tullee syksy ja talvi tarttis saad ittestäs irti, et ruppeis liikkumaa ja tekmää jottai ruumii kunno vuaks.  Mitä se mahtas ol?  Jossei muut, ni edes kävelyy.

Marjatouhui

Tää viikko o menny kauhee noppeesti tähä asti, ko o ollu tota marjatouhuu.  Sunnuntain olin S-meres noukkimas mustii marjoi, valkosii viinimarjoi ja karviaisii.

E ol enne tehny valkosist viinimarjoist mehhuu, mut ny tuli seki kokeiltuu.  Neljä pullollist tuli.  se oli vähä ninko omenamehu färist, vai olisko ollu raparperimehu färist,  vaaleet kumminki.  Mustist ja omist mustit tuli 9 pulloo.  Karviaiset laitoi tehosekottimmee ja  mylly pyärimää.   Siit tuli ihanko kiivisoset, sama färist, mut siämenet oli vähä isompii. Aikalail oli hapant, vaikkei ne marjat ittesäs nii happamilt maistukkaa.

Sit ole ollu mustikkamettäs.  Mää ole kamala hidas  noukkimaa, enkä ossaa käyttää poimurii mustikoitte noukkimises.  Tiistain meni kolme tuntii, ko nouki kahde litra kannu täytee.  Hyttysmyrkkyyki olin laittanu, mut ei se auttanu koko aikaa, eikä ainakaa kärpäset sitä kammonnu. Hiki tuli ja selkä oli iha poikki. Käsin ko noukkii, ei tul iha kauheesti roskui ja perkaamine o noppeempaa.  Eile sit oti poimurinki, ko meni mettää. Tuntu, et siit oli kyl enemmä haittaa ko hyätyy.  Kahdes tunnis sai vajjaa kaks litraa roskusii marjoi.  Tännää  ko perkasi niit, ni ajatteli et jos viäl mene mustikkaa, ni en kyl ot poimurii mukkaa.  Joukos oli nii paljo ryppysii ja kuiviiki marjoi, joit e olis käsin noukkinu -  lehdist ja neulasist ja oksapalasist puhumattakaa.

Kivekolloo putos jalka kahtee kertaa, ko oli nii hyvi sammalt pääl, ettei näkyny.  Nahka vähä kraappeentu kintust.  Aika lail se kimmoili viäl tännää aamulki.  Sit iski käteni keltiäispessää, ko meinasi kaatuu.  Se vast kimmoiliki.  Siit mää sai tarpeekseni ja lähdi mökil.  Siäl oli sauna lämmi, kyl tekiki hyvvää pääst pesemää hikist nahkaas.  Selkä oli taas iha poikki, se ei kest semmost vääräs olemist.  Kasisatase purana heiti naamaani ja kyl se vähä autto,  ei ollu tänäp aamul nii jäykkä ja kippee.

Kanttarelleiki löyty vähä.  Mää luule, et kyläläiset tai naapurimökkiläine o käyny kokkoomas mettätiält ja veteraanimöki pihastki, ko viime viikol oli piänii alkui, nii piänii, ettei viititty niit sillo ottaa.  Ny ei ollu piänii eikä isoi.

Täst päiväst oli luvattu vissii viiko lämpimint,  23 astet ja vähä sadetki.  No,  hiuka tos tihkuttiki ja lämpö laski heti kahteekymmenee. 

Leivoi pullaa tännää. Olen täs joka sadepäivä leiponu pakastimmeeki.  Siält o sit mukava ottaa ehtoopäiväkaffee kans kastamist.  Ny mul o uunis Ellen Svinhuvudi kaakkupohja.  Se o vähä samallaine ko norjalainen Success cake, tai aikalaillaki.  Enste vatkataa munavalkuaisii pölysokeri kans ja sit siihe sevotettaa mantelijauhet. Ohjees sanottii, et taikina levitettää kahdel pellil ja laitetaa uunii yhtaikaa ja pellie paikkoi vaihdellaa kypsymise aikan muutama kerra.  Mää e saanu tulemaa ko yhde pellillise.  Ei haittaa, mu kaakustani tullee sit vähä ohkasempi.  Vällii ja pääl pitäs laittaa jonkullaine kräämi.  mää luule, et mää laita kräämii vaa vällii ja pääl semmose keltuais-kerma-sokeri kuarruttee, success kaaku ohjees o.  Varmaa tullee syätyy silti.  Se o ollu uunis nyte tunni ja viäl pitäis ol ainaki pual tuntii tai toine tunti.  

Huamen olis käly uurnallasku.  Kävi hautausmaal kattomas, et onk ne kukkaset jo iha ränstyneit.  Ei ne nii hyvvii ollu ennää, mut ei iha kamala huanojakkaa.  Kuappaa ei ollu viäl kaivettu, ei kai semmost uurnaa varte tehtävää kuappaa kauvaa teekkää, kai seurakunta kerkee se huameaamulki tekemää.

Ja sit onki taas viikoloppu.  Poris olis Pori Folk -tapahtuma. Jos o nätti ilma vois men vaik Korsmanni talol kuuntelee folkkii.  Ans kattoo, mimmone keli o.

Kälyn hautajaiset

Jos lauantain oli ilojuhlaa, ni eile oli surujuhlaa.  Käly, joka oli minnuu pual vuat nuarempi kuali yhtäkkii.  Verisuani oli revenny pääs.  Viäläki se tuntuu iha uskomattomalt. hän oli nii aktiivine ja kiiruine ihmine ja viäl tyäelämäs mukan.  Enne Juhannust, ko puhui häne kanssas puhelimes, hän sano, ett meinaa ol töis viäl kolme vuat, siihe asti ko täyttää kuuskymmentviis.
 Joku häne tyäkavereistas oli kirjottanu muistokirjotukse. Se luettii muistotilaisuudes ja vissii julkastaa sunnuntai lehdeski.  En ollu oikee käsittänykkää kui paljo hänel oli kaikkii  tehtävii leipätyä lisäks.  Oli tiätysti se maksa- ja munuaisyhdistys, joka oli häne varmaa tärkei hommas tyä jälkee.  Hän oli kehittäny niitte kirjapido sil mallil, et sitä kopioitii ja käytettii koko Suames.  Sit hän oli mukan ELY-keskukseski jollai lail ja mone panki hallituksis ja misä kaikis muiski viäl.  Sit hän oli käyny kaikelaisii lisäkoulutuksii ja -kurssei ja kehittäny ammattitaitoos.

Hautajaisii T oli kutsunu 70 henkee, mut kirkos oli runsaasti enämpi ja muistotilaisuudeski oli pitopalvelu mukkaa 80 henkee.  Pöytii ja tualei täyty laittaa lissää tampuurii, ko muual ei mahtunu.  Onneks oli viäl lämmint ja tampuuriski tarkeni.  Kukkasii laskettii arkul tosi paljo.  Adresseitki oli runsaasti.  Sana oli kulkenu, vaik kualemailmotus onki lehdes vast sunnuntain.  Kälyl oli paljo ystävii. Hän oli valoisa ja ulospäi sunntautunu ihmine,  nauravaine ja ilone.  Kaikellaisii vastoikäymisii hänel oli ollu lähinnä niitte tytärte tähde.  Heil oli ollu epäonnee, ko saivat sijotuslapsiks ne kaks.  Vanhempi o kyl nykyää vissii iha kunnolline ja hankkinu ittelles kunnollise ammatinki, mut nuarempi o iha seko,  se ei ollu kirkos eikä muistotilaisuudeskaa.  Ei se ollu sillonkaa ko veli kuali.  Oli se kuulemma jollai lail uhkaillu vanhempaa flikkaa äitis kualema jälkee - en tiä millai, mut aika surkee tapaus se o.
Semmone piäni erikoisuus oli muistotilaisuudes, et häne elämästäs (valokuvist) oli tehty slaidsou.  Pikkuflikast siihe asti ko arkku oli ruumishuaneel.  Taustal soi Katri-Helena `Mun sydämeni tänne jää´.  Se oli se laulu, jonka yks dialyysihoitaja laulo velje muistotilaisuudes.  T sano, et siit oli tullu tärkee laulu kälyl sen jälkee.

T mukuloines o varmaa aikalail hättää kärsimäs, ko ei ol kettää ennää tukemas ja hoitamas kaksosii, ko hä itte o töis.  Eikä viämäs niit millo mihinki ja syättämäs ja juattamas.  Ole antntanu itteni ymmärtää, et T tekkee pääasias yävuaroi.  O siin sit vissii ain jottai päivii tai öit vappaat, mut yävuaro jälkee tarttee nukkuuki. N o muuttanut poikakaveris kans omilles, tuski sekää kauheesti o apun.  Ja sit o viäl sen nuaremma flika flikka, joka on sijotukses jossai perhees ja käly oli ottanu sitä joka toine viikoloppu.  T ei pysty ottamaa, ko sil o omistas täys ja sit tiätysti, ei hänel ol mittää velvollisuuksiikaa ottaa.  Ei he ol mittää piolokist sukkuu keskenää, vaik  samas perhees kasvovakki sen pikkuflika äiti kans.  Se pikkuflikka laski mummus arkul kukkaskimpu ja luki jonku värssynki.  Sääliks käy seki flikka,  äiti ei ol kiinnostunu, mummuu ei ol ennää.
Väkisinki sitteet katkee siihe porukkaa, jota hän on pitäny sukulaisinas tähä asti.

Mää ajatteli, et soittasi T:lle täs jonnai päivän ja kyselisi häne kuulumissiins ja vointiins.  Kai mun sevverra täytys ol kiinnostunu, vaik olenki sanonu, et jos hän jottai appuu tarttee, ni kyl meki koitetaa auttaa, jos vaa voidaa ja osataa.  Varmaa kumminki käly veljet o hänel läheisempii.  Tai mist mää tiädä.  Mää ajattele vaa sitäki, et ettei hän antas kenenkää käyttää ittees hyväks. Varsinkaa se poikaystäväs tai sen porukat.  Must ne oli kaikki yht filunki näkösii.  Ja oletettavasti T o saamas aika iso perinnö.  Se nuarempi flikka sai ainaki jottai ennakkoperintöö jo sillo ko veli kuali, et se sai ostettuu ittelles asunno.  Et ny se ei ainakaa nii paljo ol saamas ko T.  Siit mää halluisi varottaa hänt, et ei antais kenenkää määrät tai ohjail, vaa tekis sillaa ko ittellensä ja mukuloillensa o parast.  Evvaa tiä, voink mää men semmossii sanomaa.

Häät

No eile  sit oli kummiflika häät.  Ne oli aika piänet, vaa joku 60 vierast. Pääasias morsiuspari kavereit.
Vihkimine tapahtu siviilimenoi juhlatalo pihal.  Trasumattoo pitki isä kuljetti tyttäres sulhasel ja tuamari ettee.  Ryijy pääl ne siin sit  seiso.  Ei ollu häämarssii vaa nauhalt tuli Tapio Rautavaara laulaman Sokeripala (Oi jos  oisit kultaseni sokerpalanen...).  Tuamari oli varmaa saanu isot rahat, ko piti nii pitkä ja vaikuttava puhhee.  Sitko seremonia oli ohi hääpari meni vanhaa MG-avoautoo ja ajo pihast pois ja kävi vissii kääntämäs jossai tiävvarres ja tuli takasi.  jäivät sit suuli ettee ottamaa vastaa onnitteluit.  Kaasot jako  kaikil nimilaput, joihi oli merkitty pöydä numero. Talo isäntä kerto vähä talo menneisyydest.  Ne oli sit kolmannet häät, ko siin suulis viätettii.  Aikasemmil kerroil oli vaa lautalattia.  Ny oli petoni, joka oli maalattu.

Pihal oli Euromasteri kaks telttaa, jois hoidettii tarjoilut.  Vanha rehusuuli oli nimetty olohuaneeks.  Siäl oli pari soffaa ja nojatualei ja jääkaappi, misä oli juamii.  Viaraskirja oli kans siäl ja lahjapöytä, vaik morsiuspari oliki toivonu rahhaa lahjaks, ko heil ojjo kaikelaist tavaraa.  Ovat yhdes asuneet jo usseemma vuade. Oli siäl kumminki muutama paketti. Pihal oli pöytii ja tualei. Vanha saunapirtti oli nimetty kauneushuaneeks.  Siäl oli iso peili ja kosteuspyyhkeit.  Pihal oli kynttilälyhtyi ja suulis oli paljo lamppui.  Me lähdettii sevverra ajois pois, ettei nähty millai ne valasi ko oli pimmeet.  Onneks ei kumminkaa ruvennu satamaa, vaik vähä uhkaavalt välil näyttiki.

Ruakaa oli riittävästi ja juamaa kans.  Siikaa oli kraavin ja kypsän.  Muutamaa sorttii salaattii ja sit oli vasikaleiket ja soosii ja uusii perunoit ja uunijuureksii.  Kaakkun oli joku juustokaakku.  Iha hyvvää oli seki.
Ranskalaisii vohveleit ja kahdekertasii.  Konjakkii ja vissii lakkaliköörii.  Juamapualt oli iha runsaaasti: olut ja siiderii ja lonkeroo.

Häävalssii ei ollu, mut oli häätanssi.  Kappalee nimi kuulemma oli minä rakastan sinua.  Iha outo mul.
Oli siäl iha oikei joku pändi soittamas. E kuullu, mikä se oli, mut enämpi vissii semmost nuarisomusiikkii ne soitti.

Morseimel oli tosi kaunis puku, tiukka yläosa, ohkaset olkaimet seläs ristis ja vyätäröl takan iso rusetti.
Semmost laskeutuvvaa kermavvärist kankast.  Tukas oli päväkakkaroit tai jottaa se tapasii kukkasii muutama. Morsiuskimpus oli kans päiväkakkaroit ja jottaa sama näkösii keltasii kukkasii.  Kenkät oli keltaset tolppakorkoset sandaalit.  Keltane näytti oleva teemavärin muutenki.

Me lähdettii siält jo pual kymmene mais pois, ko tanssi oikee alko.  Tuli siäl oltuu silti sit jo kuus tuntii.
Joku alko tul liikuttunneesee miäletillaa.  Sillo on paras lähtee kottii...
Ja muutenki, mitä siäl sit mikäläiset vanhat ihmiset olis ennää tehny nuariso joukos.

Kummanki, morseime ja sulhase vanhemmat oli eronnu ja kaikki oli uutte pualisoittes kans juhlis.  Kummallist meininkii semmone erroomine.  Antaa semmose kuva nuaril, et erotaa heti ko vähäki tullee jottai vastoikäymisii.  Ei sen avioliito tarttekkaa kestää lopu ikkää.

Taas yks viikko melkei menny.

Täs o pari päivää menny punaste viinimarjoje mehustamises.  Tai ei tietysti koko päivii, mut ehtoopäivät.

Tännää laitoi 2 litraa mansikoit mehumaijaa punaste viinimarjoje kans, jos niist vaik tulis vähä jottaa makkuu mukkaa.  12 pulloo o valmist mehhuu kaikkiaa.  Mustat viinimarjat ei ol viäl iha kypsii, ja ei niit kauhee paljo tulekkaa.  Koha sais edes sen yhde maijallise.

Mää luuli, et meil olis ollu tyhjii pulloi varastos, mut ei niit ollukkaa ja täyty lähtee Hon Konkist hakemaa.

Ne oli tusinan paffilaatikois.  Pullo hinnaks tuli 85 senttii.  Ja pullopalautuksest saa vaa -  mitä se olis - 15  vai 20 senttii.

Samal poikkesi Kontis kattomas, olisko sin tullu syöttötuolei.  Ja oli, iha samalaine, ko meilki oli ja makso 20 euroo.  Ei mielestäni paha hinta.  Likane se oli, mut sen voi putsat.  Maalattu jokski peessifäriseks.  Täytyy kattoo, jos sen vaik maalais joksiki.

Huamen o siivouspäivä.  Katotaa, jos viittin kluutata lattiatki.  Mää ole kluutannu niit tänä ksän varmaa enemmä, ko monen vuan yhtees.  Ja joka kerta on tullu iha haarmaa likane vesi.  Mää e ymmär kui meil nii saastast o. Ei se kissakaa yksi nii kamalasti suttaa.

Tännää muute on sit satanu koivusiämenii  iha HIRVEESTI.  Kyl niit o jo vissii melkei viiko päivät tullu, mut  tännää se oikei repes. Koivut olis iha nättei, jossei ne roskais nii kamalasti.  Oksii tullee ympäri vuade kevvääl siitepöllyy,  kesäl siämenii ja syksyl lehtii.

Viikoloppun o Ulvila-päivät ja Hansa markkinat.  Viime vuan oli kuulemma käyny 5000 ihmist markkinoil ja

vuatee 2015 mennes laajennetaa sillai, et sillo olis 10 000 - 15 000 ihmist.  Ko ulvila täyttää sillo 650 vuat. Ollaakoha sillo ennää  itsenäisii vai kuulutaako jo Porrii?

Lauvantain olis häät ja ens viiko torstain sit hautajaiset.