Jos lauantain oli ilojuhlaa, ni eile oli surujuhlaa. Käly, joka oli minnuu pual vuat nuarempi kuali yhtäkkii. Verisuani oli revenny pääs. Viäläki se tuntuu iha uskomattomalt. hän oli nii aktiivine ja kiiruine ihmine ja viäl tyäelämäs mukan. Enne Juhannust, ko puhui häne kanssas puhelimes, hän sano, ett meinaa ol töis viäl kolme vuat, siihe asti ko täyttää kuuskymmentviis.
Joku häne tyäkavereistas oli kirjottanu muistokirjotukse. Se luettii muistotilaisuudes ja vissii julkastaa sunnuntai lehdeski. En ollu oikee käsittänykkää kui paljo hänel oli kaikkii tehtävii leipätyä lisäks. Oli tiätysti se maksa- ja munuaisyhdistys, joka oli häne varmaa tärkei hommas tyä jälkee. Hän oli kehittäny niitte kirjapido sil mallil, et sitä kopioitii ja käytettii koko Suames. Sit hän oli mukan ELY-keskukseski jollai lail ja mone panki hallituksis ja misä kaikis muiski viäl. Sit hän oli käyny kaikelaisii lisäkoulutuksii ja -kurssei ja kehittäny ammattitaitoos.
Hautajaisii T oli kutsunu 70 henkee, mut kirkos oli runsaasti enämpi ja muistotilaisuudeski oli pitopalvelu mukkaa 80 henkee. Pöytii ja tualei täyty laittaa lissää tampuurii, ko muual ei mahtunu. Onneks oli viäl lämmint ja tampuuriski tarkeni. Kukkasii laskettii arkul tosi paljo. Adresseitki oli runsaasti. Sana oli kulkenu, vaik kualemailmotus onki lehdes vast sunnuntain. Kälyl oli paljo ystävii. Hän oli valoisa ja ulospäi sunntautunu ihmine, nauravaine ja ilone. Kaikellaisii vastoikäymisii hänel oli ollu lähinnä niitte tytärte tähde. Heil oli ollu epäonnee, ko saivat sijotuslapsiks ne kaks. Vanhempi o kyl nykyää vissii iha kunnolline ja hankkinu ittelles kunnollise ammatinki, mut nuarempi o iha seko, se ei ollu kirkos eikä muistotilaisuudeskaa. Ei se ollu sillonkaa ko veli kuali. Oli se kuulemma jollai lail uhkaillu vanhempaa flikkaa äitis kualema jälkee - en tiä millai, mut aika surkee tapaus se o.
Semmone piäni erikoisuus oli muistotilaisuudes, et häne elämästäs (valokuvist) oli tehty slaidsou. Pikkuflikast siihe asti ko arkku oli ruumishuaneel. Taustal soi Katri-Helena `Mun sydämeni tänne jää´. Se oli se laulu, jonka yks dialyysihoitaja laulo velje muistotilaisuudes. T sano, et siit oli tullu tärkee laulu kälyl sen jälkee.
T mukuloines o varmaa aikalail hättää kärsimäs, ko ei ol kettää ennää tukemas ja hoitamas kaksosii, ko hä itte o töis. Eikä viämäs niit millo mihinki ja syättämäs ja juattamas. Ole antntanu itteni ymmärtää, et T tekkee pääasias yävuaroi. O siin sit vissii ain jottai päivii tai öit vappaat, mut yävuaro jälkee tarttee nukkuuki. N o muuttanut poikakaveris kans omilles, tuski sekää kauheesti o apun. Ja sit o viäl sen nuaremma flika flikka, joka on sijotukses jossai perhees ja käly oli ottanu sitä joka toine viikoloppu. T ei pysty ottamaa, ko sil o omistas täys ja sit tiätysti, ei hänel ol mittää velvollisuuksiikaa ottaa. Ei he ol mittää piolokist sukkuu keskenää, vaik samas perhees kasvovakki sen pikkuflika äiti kans. Se pikkuflikka laski mummus arkul kukkaskimpu ja luki jonku värssynki. Sääliks käy seki flikka, äiti ei ol kiinnostunu, mummuu ei ol ennää.
Väkisinki sitteet katkee siihe porukkaa, jota hän on pitäny sukulaisinas tähä asti.
Mää ajatteli, et soittasi T:lle täs jonnai päivän ja kyselisi häne kuulumissiins ja vointiins. Kai mun sevverra täytys ol kiinnostunu, vaik olenki sanonu, et jos hän jottai appuu tarttee, ni kyl meki koitetaa auttaa, jos vaa voidaa ja osataa. Varmaa kumminki käly veljet o hänel läheisempii. Tai mist mää tiädä. Mää ajattele vaa sitäki, et ettei hän antas kenenkää käyttää ittees hyväks. Varsinkaa se poikaystäväs tai sen porukat. Must ne oli kaikki yht filunki näkösii. Ja oletettavasti T o saamas aika iso perinnö. Se nuarempi flikka sai ainaki jottai ennakkoperintöö jo sillo ko veli kuali, et se sai ostettuu ittelles asunno. Et ny se ei ainakaa nii paljo ol saamas ko T. Siit mää halluisi varottaa hänt, et ei antais kenenkää määrät tai ohjail, vaa tekis sillaa ko ittellensä ja mukuloillensa o parast. Evvaa tiä, voink mää men semmossii sanomaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti