Häät

No eile  sit oli kummiflika häät.  Ne oli aika piänet, vaa joku 60 vierast. Pääasias morsiuspari kavereit.
Vihkimine tapahtu siviilimenoi juhlatalo pihal.  Trasumattoo pitki isä kuljetti tyttäres sulhasel ja tuamari ettee.  Ryijy pääl ne siin sit  seiso.  Ei ollu häämarssii vaa nauhalt tuli Tapio Rautavaara laulaman Sokeripala (Oi jos  oisit kultaseni sokerpalanen...).  Tuamari oli varmaa saanu isot rahat, ko piti nii pitkä ja vaikuttava puhhee.  Sitko seremonia oli ohi hääpari meni vanhaa MG-avoautoo ja ajo pihast pois ja kävi vissii kääntämäs jossai tiävvarres ja tuli takasi.  jäivät sit suuli ettee ottamaa vastaa onnitteluit.  Kaasot jako  kaikil nimilaput, joihi oli merkitty pöydä numero. Talo isäntä kerto vähä talo menneisyydest.  Ne oli sit kolmannet häät, ko siin suulis viätettii.  Aikasemmil kerroil oli vaa lautalattia.  Ny oli petoni, joka oli maalattu.

Pihal oli Euromasteri kaks telttaa, jois hoidettii tarjoilut.  Vanha rehusuuli oli nimetty olohuaneeks.  Siäl oli pari soffaa ja nojatualei ja jääkaappi, misä oli juamii.  Viaraskirja oli kans siäl ja lahjapöytä, vaik morsiuspari oliki toivonu rahhaa lahjaks, ko heil ojjo kaikelaist tavaraa.  Ovat yhdes asuneet jo usseemma vuade. Oli siäl kumminki muutama paketti. Pihal oli pöytii ja tualei. Vanha saunapirtti oli nimetty kauneushuaneeks.  Siäl oli iso peili ja kosteuspyyhkeit.  Pihal oli kynttilälyhtyi ja suulis oli paljo lamppui.  Me lähdettii sevverra ajois pois, ettei nähty millai ne valasi ko oli pimmeet.  Onneks ei kumminkaa ruvennu satamaa, vaik vähä uhkaavalt välil näyttiki.

Ruakaa oli riittävästi ja juamaa kans.  Siikaa oli kraavin ja kypsän.  Muutamaa sorttii salaattii ja sit oli vasikaleiket ja soosii ja uusii perunoit ja uunijuureksii.  Kaakkun oli joku juustokaakku.  Iha hyvvää oli seki.
Ranskalaisii vohveleit ja kahdekertasii.  Konjakkii ja vissii lakkaliköörii.  Juamapualt oli iha runsaaasti: olut ja siiderii ja lonkeroo.

Häävalssii ei ollu, mut oli häätanssi.  Kappalee nimi kuulemma oli minä rakastan sinua.  Iha outo mul.
Oli siäl iha oikei joku pändi soittamas. E kuullu, mikä se oli, mut enämpi vissii semmost nuarisomusiikkii ne soitti.

Morseimel oli tosi kaunis puku, tiukka yläosa, ohkaset olkaimet seläs ristis ja vyätäröl takan iso rusetti.
Semmost laskeutuvvaa kermavvärist kankast.  Tukas oli päväkakkaroit tai jottaa se tapasii kukkasii muutama. Morsiuskimpus oli kans päiväkakkaroit ja jottaa sama näkösii keltasii kukkasii.  Kenkät oli keltaset tolppakorkoset sandaalit.  Keltane näytti oleva teemavärin muutenki.

Me lähdettii siält jo pual kymmene mais pois, ko tanssi oikee alko.  Tuli siäl oltuu silti sit jo kuus tuntii.
Joku alko tul liikuttunneesee miäletillaa.  Sillo on paras lähtee kottii...
Ja muutenki, mitä siäl sit mikäläiset vanhat ihmiset olis ennää tehny nuariso joukos.

Kummanki, morseime ja sulhase vanhemmat oli eronnu ja kaikki oli uutte pualisoittes kans juhlis.  Kummallist meininkii semmone erroomine.  Antaa semmose kuva nuaril, et erotaa heti ko vähäki tullee jottai vastoikäymisii.  Ei sen avioliito tarttekkaa kestää lopu ikkää.