Vähä erikoist se o asuu muitten nurkis, ko ne o itteki paikal. Antonellon asunnol olis ollu oma rauha. Tää isäntäväki o turha ystävälliset meikäläise makkuu.
Torstain ajeltii Meeri ja Salvatore kans ympäri napolii ja kateltii näkymii. Mentii syämää johonkin pitseriaa. Syätii Margheritat, paitti O otti jonku muu. Hyvvää oli, ko oli nälkä.
Liikenne siäl o iha hurjaa. Mutkaset tiät ja paljo autoi ja skoottereit. Ja kaikki ajjaa kauheet vauhtii. Rohkeesti ne lykkää ittes toiste ettee. Skootterit pujottellee autoje joukos. Se o ihme et Salvatore autos ei nävy viel ainakaa yhtään klommoo. Mones muus autos niit oli kyljis ja nokas ja peräs.
Näkymä Napolin lahdelle, Vesuvius tustalla.
Perjntain lähdettii sit hee kanssas Sorretoo. Se oli kyl kans iha näkemise arvone paikka. Seurattii jottai panoraamatiet. Kyl näköalat oliki aika mahtavat. Vesuvius kyl hallittee maisemaa tääl aika hyvi. Nii Sorrentos käveltii hiuka, mut ko oli nii kauhee kuuma ni sit taas jatkettiin autol. Mentii kattomaa semmost hotellii, ko oli vissii varsinaise kaupunki ulko- ja yläpualel. Villa Angelica vai mikä se oli. Hiano paikka kommeet näkymät merel. Syämää mentii Villa Nellaa. Se oli semmosel töyrääl viini- ja sitruunatarha takan. Auto sai parkkeerat sin puitte al vähä varjoo. Siäl oli jopa vähä tuult eikä sit nii kamala kuuma. Se oli siit kummalline paikka, et söi kui vähä vaa ni hinta oli 30 euroo. Meki syötii kaikki alkuruuvat ja pääruuvat ja jälkiruuvat. Ja kaffeet viä pääl. Hyvvää oli kaikki. Sorrentos nähtii jossai kaupunkitalo sisäpihal vihkimistappaus. Siäl morsei ja sulhane istu tualeil ja joku miäs ja naine sii hääräs niitte edes. Kai ne oli jottai virkamiähii. Nii Sorrentos käveltii hiuka, mut ko oli nii kauhee kuuma ni sit taas jatkettiin autol.
Ravintola Villa Nellan puutarhaa.
No, ollaa me kahdestammeki liikuttu. Lavvantain oltii Capril. Käytiin kattomas se sinine luola. Oli se aika erikoine nähtävyys. Laula suuauakko oli kauhee matala, et mee täyty maat soutuvennee pohjal ja soutaja veti vennee kettinkist suuläve läpi. Siäl oli tietysti kauheesti turistei. Nii se jäi sanomati, et sin luala edustal mentii vähä isommal moottoripaatil. Olisko meit ollu parikymment siin. Siin sit odoteltii ko mee vennee vuaro tuli ja soutajat piänil venneilläs tuli se isomma viäree ja sit täyty konkkii sin piänee venneesee, jonka parras oli ainaki pual metrii alempan sitä isompaa ja kumpiki keikku koko aja. Siäl lualas sisäl oli aika kuuma. Kyl siäl sit se valo kajasti vete alt. En sit tiä, olik se iha oikeet aurinko valloo, ko tuli jonku vetealase lualasuuauko kaut, vai olik sitä vähä avitettu jonku lamppuje kans. Ne soutajat kyl sit vähä jottai selitti siit lualast. Mut sit ohjelmaa kuulu, et ne laulo pari italialaist lauluu: Palaja Sorrentoo ja Santa Lucia. Aika hianolt se kuulosti siäl lualas. Ei siäl kauvaa oltu, ko sit taas mentii makkaaamaa vennee pohjal ja mentii ulos lualast.
Pääsymaksu lualaa ja maksu soutajal oli 12,50 henkelt. Isomma vennee maksu oli 13 euroo. Koko
Homma makso 25,50.
Capri oli kyl hirvee kallis paikka. Pitsatki oli Suame hintaluakkaa, ko Napoli pualel ne oli vaa 5 - 8 euroo.
Sit syätii ja juatii siäl semost mehujäähilet. Seuraavan päiivän mu kurkkuni oliki sit kippee.
Capril, ko oli jallaat jo iha paistikkaat meinattii isuu johonki piazza portail, mut ans ol ko hetke pääst tuli ukko sanomaa, et ei siin saa istuu. En tiä mmitä se oikei selitti, mut kyl se kaverit istu portail, mut turistit ei saanu istuu.
Caprin Sininen Luola - Grotta Azurro
Sunnuntain lähdettii O:n kans taas metroilemmaa keskustaa. Esti mentii Dante asemal ja siäl vaihdettii Universitaa menevää tranee. Sit käveltii pitki Via Toledoo ja hajettii kirjakauppaa, ko L pyysi viämää A:lle italialaisii lastekirjoi. Se piti ol iha helposti löydettävis isääntäväje mukkaa, mut helpommi sanottu, ko tehty. Kyl me se sit lopult löydettii. Kirjojaki löyty. adriano anto meil kyl tosi hyvät ohjeet likkuu metrol.
Tääl o kummalline tapa, jos halluis, istuu jossai ja syöd tai juad ostamiis särpimii, ei se sillai vaa luanaakkaa.
Siit pitäis maksaa erikses. Meki ostettii jäätelöö ja istuttii siihe pöydä viäree, mut hetke pääst jäätelömyyjä tuli sanomaa, et menkää pois, ei siin saa istuu. Kuljettii pitki ja poiki. Siäl espanjalaiskortteleis oli kappeit katui ja likastki ja pyykit kuivu kadu pääl korkeel.
Näkymä Via Toledolta sivukadulle.
Maanantain. Salvatore vei mee Capo di Monten museoo, joka oli ollu joskus kuninkaa linna. Siäl oli kauheesti kaikelaisii taului. Enämpin semmossii uskonnollisaiheisii ihmiste kuvvii. Minnuu ei kuheesti kiinnostanu. Kahde aikaa mee hajettii siält poijjes. Mentii heil kottii syämää pastaa. Se oliki iha hyvvää.
Maalaus Capo di Monten mueossa.
Tiistain oltii hee kansssas Herculaneuimis (Erkolanes). Se o semmone samatapane paikka ko Pompeijiki.
Piänempi vaa aikalail. Vaik tiistain oli vähä "viileempää", ni siäl oli taas kuuma, ko se paikka oli semmoses ninko kattilas. ei sin pohjal tuuli passannu. Salvatore oli innoissas, ko se selitti meil niit essii kaivettui rakennuksii ja muit.
Katunäkymä Herculaneumissa
Keskiviikkon me taas oltii kahdestamme liikkeel. he olis kyl halunnu, et me oltas menty kahdks takasi syämää hee kanssas, mt me sanotti, et kyl me syädää kaupunkil. Taas käveltii jalkamme iha puhki.
Taas syätii pitsaa. Mun miälest oli koko reissu parhaat pitsat. E muist niitte nimmii.
Hedelämyymälöitä
Jotain kummallisia otuksia kalakaupassa
O se jollailail iha erilaine kaupunki, ko mikkää muu, misä ollaa oltu. Korkeit taloi, ei ny mittää pilvepiirtäjii, tai oli niitki siäl uudeemmas osas. Joka talo katutasos oli piänii kauppoi. Oli siäl kauppaa iha kadullaki. Satuttii löytäämää semmone katu, misä myytii kaloist lähtie hajuvessii - kadul. Eli iha kaikkii, mitä vaa voi.
Se oli melkei, ko joku kauppahalli, mut vaa taivaa al.
Pääkadu varrel oli mustii miähii kauppoines. Niitte kaupat oli paffilaaatiko pääll laitettu levy, joho oli kiinnitetty myytävät tavarat. Ko ne näki poliisiauto siniset vilkut, ne kokos kauppas vähä äkkii ja meni pari metrii sivukadul. Ko poliisit oli menny, ne toi kauppas taas takasi siihe kadu vartee. Kyl siäl poliiseit liikku kävellenki aika lail ja kyl ne mustat niitäki kartto. Mut kyl täytyy sannoo, et kyl poliisit sitä hommaa katto sormies ravost. Totkai ne sen tiäsi, et taas ne mustat tuli takasi kauppojes kans.
Mää osti kaks aitoo Pradan piraattilaukkuu. Toine makso 20 ja toine 15 euroo. 5 euroo sain tinkattuu kummastaki. Ajatteli antaa toise kissahoitaja paremmal pualiskol.
Kukkaset oli siäl kans halpoi. Siit lähelt asuntoo kadukulmast ostettu kerperakimppu, josa oli valkosii krysantiimei ja jottai muitaki valkosii kukkasii ja hörhelöö ja tiä mitä koristeit, makso kympi. Iso kimppu.
Tääl ei semmost olis al neljäkympi saanu.
Torstain sit lähdettii yhdeksä aikaa kentäl. Salvatore ja Meeri toi tiätysti. Ne saatto mee iha turvatarkastuksel asti. Munchenis oli konnee vaihto. Kuude jälist oltii Helsinkis. Kyl tuntu hyvält ol Suame kamaral 14 astees. Napolis oli parhaimmillaa 35 astet. Se oli kuulemma epätavallise lämmint tähä aikaa vuadest siälläki. Kyl mää ajatteli, et jos A olis ollu terve ja häne perhees olis ollu siäl kans, ni kyl se aika tuskallist olis sil piänel ollu. Vaik ikkunat oli auki yälläki, ni ei siält paljo viilennyst tullu. Kumma, et vaik ne teki siihe asuntoos iso remonti enne ko ne muutti sin touko-kesäkuus, ni ei laitettu ilmastointii. Semmone vipperätuuleti vaa hyrräs jääkaapi pääl. Sitä kyl sanottii kuuleriks.
Napoli ilmasta käsin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti